kaikki tietää mitä on tapahtunu, joten turha sitä enää selitellä. ite kuulin, ku olin tulossa koulusta himaan nii äiti siinä matkalla kerto. rupes ahdistaa ja pelottaa nii paljo, et oisin voinu hypätä liikkuvast autost rekan alle.
ja nyt tunnen itteni oikeesti niin turhak ja mitättömäk, ku haluisin auttaa, mut mitä mä muka voin tehdä iha oikeesti? tälläne säälittävä ja köyhä ja pieni ja tuntematon ihmisyksilö. joo, en mitään. korkeintaan rukoilla ja sitähän mä teen jo.
God bless japan, i'm still praying for you!
and plz, don't give up!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ja se oli käsky, ei ehdotus.