19.10.2012

i need someone to tell me that everything will be alright.

L'Arc en Ciel - Daybreak's bell ja armoton olo. oon ollut ehdottomasti liikaa omien ajatuksieni kanssa. en nauti olostani. tahdon vaan jonnekin, missä varpailla ei ois kylmä.

aloin miettiä, että hitto, miksen uskalla puhua sillon kun ois aika. pitäis varmaan ryhdistäytyä... näin jopa yhen kohtauksen mun verkkokalvoilla, vois vaikka kirjottaa siitä. se vaan että mun oikeessa elämässä ei varmaan tapahtuis ihan iha nii hyvin, vaikka eipä sitä koskaan tiedä.

luulis, et oppis jotain, mutta ei. suu pitää avata sillon, kun on asiaa. eikä vaieta ja olla puhumatta aiheesta, aina vaan selittää jotain ultimatepaskaa, mikä ei oo fiksua. sit alkaa melkein hävettää. hävettää myös miten huonosti mun saksan ja uskonnon kirjotukset meni. oikeesti. sisäistän senki vast nyt. kuuntelen saksan kielistä musiikkia ja ymmärrän kaiken. miksen muka kokeessa osannut mitään?

mun suussa maistuu vitun pahalta, eiliset kaljat ja sillei. mut en vaan oo jaksanu nousta sängystä, muuta kun pari kertaa kattomaan mitä asiaa äitil on ja kerran hain siskon himaan. oh well. tänään on tällänen päivä, että itkettäis, mutta kyynelkanavat on ilmeisesti tyhjentyny tässä viikon aikana. ei tuu mitään ulos.

huulikoru on melkein parantunu, ei oo enää yhtään turvoksissa. mätää tulee vähän ulos välillä ja iho on vähän rikki tosta reiän ympäriltä, mutta muuten se on tosi jees.

en vissiin sit ookaan menos kattoo billy talentia sunnuntaina. tekee hyvää mun keikkailufobialle. no ehkä mä joku päivä saan viel aikaseks lähettyä. ihan sama. mut nyt ei voi. lippu tais mennä jo toiselle koska olen köyhä luuseripaska. ihan sama.

mun varpail on oikeesti kylmä ja silmiä kirvelee, kun ne on niin kuivat. koht on marraskuu, hui.

söin ihan hiton pahaa suklaata. sitä oli autossa sillon, kun hain siskoa. se maistu tosi oudolta. tosin en kyllä suklaasta tykkää muutenkaan, hyihyi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ja se oli käsky, ei ehdotus.