oon täs huomannu, etten tykkää siit miten mua (taas) vaan käytetään hyväks. vedotaan johonki velvollisuuteen as a friend, et mun on pakko ja sit aina vahingos mul tulee sellanen fiilis, et okei ollaan iha tasavertasii täs. mut paskat olla. taidan olla liia naiivi.
oon taas aika kovaa kyytiä matkalla pohjalle, jaksan feikkaa päivisin aina jonkun aikaa, et kaikki on hyvin, mut todellisuudes haluisin vaan pois. ja siis ei ihan kaikki oo huonosti, töis on ollu mostly kivaa ja satunnaiset ihmiset on tosi kivoja. harmi vaan et niit tapaa työn merkeissä, ni ei niistä sit enää yleensä jälkeenpäin kuule.
oon miettiny, et jos kävis juttelee jolleki, mut en haluu joutuu tyylii sairaseläkkeel. lisäks saisin taas kuulla miten "angstaan turhasta ja oon soratoosa" mikä ei kyl ainakaa auta tätä fiilistä. ainii ja luulotautinen.
ehkä tää taas tästä jossain vaiheessa helpottaa hetkeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ja se oli käsky, ei ehdotus.