se aika vuodesta

nyt on taas kevät. tai no tuloillaan ainakin.

mikä tarkottaa sitä, että ahdistaa, koska yhteishaku alkaa 15.3. ja tiedostan, et nyt on pakko saada opiskelupaikka. edelleen haluan teologiseen. en minnekään muualle. se on mun juttu ja haluun olla pappi. piste. tai no huutomerkki. monta huutomerkkiä.

se ero aikasempiin vuosiin. että nyt oon hakemassa helsinkiin. obviously. ja okei, ensikertalaiskiintiö on mun puolella jnejne mut ahdstaa silti. jos en pääsekään. viimeks ku tuli tieto, etten pääse, ni meinasin pistää paika matalaks. kaupas teki mieli vetää kaikki lasiset säilykepurkit hyllystä ja heittää ne seinään/lattialle/ihan sama kunhan hajoaa.

ja nyt lisäkriisinä on se, että kun tästä teologisesta on tullut päähänpinttymä ja pakko-juttu, ni en tiedä minne muualle hakisin. silleen varmuuden vuoks. ennen se oli kirkon nuorisotyönohjaajan koulutus. mut nyt sitä ei ilmeisesti järjestetä enää kauniaisissa. (jos joku on sitä mieltä, että oon väärässä, niin pliis, kertokaa)

no joo. tän bloggauksen aikana valitin edellä mainituista asioista muutamalle ihmiselle ja nyt on heti parempi. koska porukka on vaan sillee, et no sit meet sinne teologisee ja nyt on taas sellanen olo, et no niin meenki. i can do this. jee!

pääsispä jo opiskelee kaikkee jännää!!

jag är glad att jag har dig, att du stannar här hos mig

oon tyyliin pelkästään angstannu tähän blogiin. mut nyt ekaa kertaa piiitkään aikaan (edelleen persaukisena, ilman kunnon duunia tai opiskelupaikkaa), oon ihan massiivisen onnellinen.

koska mul on oma älskling! mau :3

kuulostaa ihan superhasardilta, koska mä + parisuhde ei oo oikeestaan ollu mikään paras yhtälö ikinä, mut nyt kaikki on tosi erilaista. oon oikeesti onnellinen. mikään ei pelota eikä ahdista, vaan kaikki on täydellistä. paitsi välimatkat. :( kaikki tuntuu hyvältä ja oikeelta.

mun älskling on maailman ihanin suomenruotsalainen poika ja mä rakastan sitä ihan hulluna ja tulevaisuus näyttää nyt hyvältä, vaik maailmat kaatuis niskaan. joten kaikki on hyvin.

samojen pettymysten äärellä kesä toisensa jälkeen

hups, viime postaamisesta taas vierähtänyt tovi, sori :D

en sit luopunu yhestäkää pestistä, onneks on enää yks niistä kesken! töitä mul on vähä ja sillee ja tällee, mut se on nyt ihan fine tällä hetkellä, koska pitää laatii kaikenlaisii sotasuunnitelmii koska...

...dundunduu...

*rumpujen pärinää*

...en päässy vieläkään opiskelee teologiaa

what a surprise :DDddd

pari ekaa päivää meni tän tiedon saatuani aika pohjalla, raivosin, itkin, kiukuttelin, vihasin itteeni ja teki mieli kaupassakin käydessä vetää lasisia säilykepurkkeja lattialle rikki.

sit sain kasattuu itteni ja päätin, et ei, en luovuta! mähän menen opiskelee ja piste.

nyt alkaa olla aika hyvät pläänit jo. en luovuta. nope. musta tulee pappi. piste.

(olin riparil taas, pääsin opettaa, se oli iha sairaa jees, sunnuntain eka saarna jaettuna kamun kanssa, jee)

also tänään oli ihan huippupäivä! ihan maailman ihanimpien, parhaimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa huonepakopelistä selviytyminen ja ruokaa! #squadgoals #lovelovelove

tell me how could you know

ehkä joku päivä mä osaan kirjottaa tästä.

ehkä joku päivä mä tiiän kumpi on pahempi; "mikset vaa lähteny siit tilanteest pois?" vai "kiva ettet tehny siit rikosilmotust, se ois ollu aika paskast tehty."


ehkä joku päivä ihmiset muuttuu taas inhimillisiks

voi partio

jooh elikkäs. nyt on sen verran mun elämäs partioo, et pää hajoo. ei oo varmaa ikinä partio tuntu tälläselt suorittamiselt, aina ku oku mainitsee ees partion ni meinaan alkaa itkee rly.

ainut pesti atm minkä haluisin pitää, on roihu. ja luultavast se on myös se, mist mun pitää luopuu, koska en haluu pilaa kaikkien leirii pysymäl väkisin täs pestis, vaik ei energia ja aika riitä. ainut minkä haluisin pitää on siis myös ainut, jolla on ihan oikeesti väliä, et sen tekee just eikä melkein. no ehkä mietin viel huomiseen...

no joko nyt

kävin eilen ostamas näppärin tabletille, joka vois mahdollisest tarkottaa sitä, et saisin jopa blogattuu tänä vuonna! koska joo, 2015 oli vuotena pelkkää bulshittii really. paljon kaikkee kivaa, mut enemmän vähemmän-kivoja-asioita.

uuden vuoden juhlinta meni kyl ekaa kertaa oikeesti kivasti! olin pippaloissa, joissa en todellakaan uskonu viihtyväni niin hyvin, mitä sit kuitenkin viihdyin! mul oli koko ajan ihan oikeesti hauskaa, vaik en nähnyt kaupungin rakettei, ni oltiin kuitenki ulkona vuoden vaihtuessa ja tehtiin tähtitikuil sellanen hieno "2016" kuva :3 elikkäs kivaa oli!

muuta ei tänä vuonna oo pahemmin sit vielä tapahtunutkaan, mut täst keväästä on tulos silleen semi-tiukka. pääsykoekirjoi julkastaan maaliskuussa ja sit alkaakin sellanen luku-urakka, ettei mitään rajaa! koska nyt alkaa olla sellanen pakko-päästä-sisään-aika, en jaksa enää yhtään välivuotta, näit on ollu täs jo ihan tarpeeks.

myöskin keikkoja, joihin haluisin mennä, on aivan tajuttomasti liikaa. hurts ois mun synttäripäivänä, mut oon lähes varma, etten tuu pääsee sinne/en saa aikaseks hankittuu lippui. tai petoshow

also partio tulee viemään about kaiken mun ajan :( liikaa pestejä möh :( mut ehkä mä selviin. ainut vaan, et pitäis rekryy ihmisii ja kaikkii tuntuu srsly kiinnostan yhtä paljon ku mua eli ei yhtään

juuh, että sellasta ja hyvää uutta vuotta vaan kaikille lähes tasapuolisesti! en osaa bloggaa, ku ei ota nii paljoo päähä ku yleensä. paitsi, et pää särkee ja väsyttää ja nälkä ja netflixis ei oo carries diariesien toista kautta.

ja taas mennään

oon täs huomannu, etten tykkää siit miten mua (taas) vaan käytetään hyväks. vedotaan johonki velvollisuuteen as a friend, et mun on pakko ja sit aina vahingos mul tulee sellanen fiilis, et okei ollaan iha tasavertasii täs. mut paskat olla. taidan olla liia naiivi.

oon taas aika kovaa kyytiä matkalla pohjalle, jaksan feikkaa päivisin aina jonkun aikaa, et kaikki on hyvin, mut todellisuudes haluisin vaan pois. ja siis ei ihan kaikki oo huonosti, töis on ollu mostly kivaa ja satunnaiset ihmiset on tosi kivoja. harmi vaan et niit tapaa työn merkeissä, ni ei niistä sit enää yleensä jälkeenpäin kuule.

oon miettiny, et jos kävis juttelee jolleki, mut en haluu joutuu tyylii sairaseläkkeel. lisäks saisin taas kuulla miten "angstaan turhasta ja oon soratoosa" mikä ei kyl ainakaa auta tätä fiilistä. ainii ja luulotautinen.

ehkä tää taas tästä jossain vaiheessa helpottaa hetkeks.

uudet suunnitelmat

olin viime viikolla virossa isosleirillä (kivoja isoja tulossa jee!) ja majoituttiin sellaisessa suurkaupungissa kuin pilistvere, jonka asukasluku wikipedian mukaan on 90. :D ihana paikka ja tosi mielenkiintonen historia sillä kylällä. diggasin kovasti!

yhtenä päivänä tehtiin retki tartuun eli tarttoon suomeksi, viron toisiks isoin kaupunki heti tallinnan jälkeen. ja voi että mä rakastuin siihen paikkaan. ihanan rento meininki, paljon nuoria. tosi kaunista. siel on ilmeisen paljon suomalaisia opiskelijoita (etenki lääkiksessä) mut pienen googlettamisen jälkeen selvis, että sieltä löytyy myös teologinen. jotenka arvattavissa on, että kaks yliopistoa lisää mun hakusuunnitelmaan ens keväälle.

hauskint on se, että tarttoon on tallinnasta matkaa viel joku vajaa 200km ja silti jos opiskelisin siel, ni asuisin lähempän kotia ku jos lähtisin joensuuhun...

mut silti varmaan lähen joensuuhun ennemmin, en mä tiedä. :D tartto on kyl ihana.

oho

täytyy sanoo, et tää vuosi on ollut bloggauksen kannalta yks pohjanoteeraus...

mut pohjalla ollaan käyty muutenkin. pari päivää sitten olin siellä montussa niin syvällä, etten ennen oo ollutkaan. ehkä aika lähellä, et turvauduin siihe nopeimpaan keinoon poistua kuopasta(onneks en). mut nyt parin päivän aikan ehkä pikkuhiljaa päässy kipuamaan ylemmäs, kuopan reuna taitaa jopa näkyä jo. apu olis ehkä ollut tarpeen, mut en sitä osannut pyytää ja nyt en enää oikeestaan ees silleen tarvii. ehkä?

oon lähös laival muutaman vat-luokkalaisen kans, vähän kuumottaa et mitä siitäki tulee.

rahaa ei oo juur nimekskään, en oikeest tajuu mitä teen väärin? tässäki kuus oon vaan maksanu vuokran ja laskui ja silti toi laskupino tuntuu koko ajan kasvavan what? masentaa. ja ku pitäis ihan oikeest ostaa uus kone, ei tän kans pysty mihinkää. viel toi roihupestiki vaatii jonku verran konetta. mut ei nyt silleen. mut vähän kuitenki.

olis edellee kauhee hinku opiskella. tosin sitä varten vois toimiva kone olla kauheen kiva, koska tän kans pläräämine on aika tuskaa. (toimii vaan vikasietotilas ughhhh)

ja mun ääni on ihan täysin totaalisesti menny, damn.

viroon kahen viikon pääst isosleirille ♥ toivottavast on tulos kivsui isoi, niiden kans on aina bueno tehä hommii!

ainii ja jos haluu tehä ens kesänä jotain hauskaa ja työtä, mil on merkitystä ni tsek tis aut:

http://roihu2016.fi/pestit

sieltä löytyy! etenkin alaleiriturvan tekijän pesti kandee napata, jos ei muuta keksi! ;)
joo, sä joudut maksaa leirimaksun ja joo, meet sinne töihin. mut lisäks saat megasti uusia kamuja, ruokaa, elämyksiä, kokemuksia, bileitä, karkkia ja hyvän fiiliksen!

hurr syksy

pahoittelut taas tästä hiljaiselosta.

joo, mul ei oo oikein tapahtunu mitään erikoista, mut samal ihan kauheest kaikkee. oon ens kesän finnjampin alaleiriturva10 (www.roihu2016.fi) ja kävin porvoossa sunnuntaina tapaamassa muuta turvan porukkaa, alan olla jo ihan liekeissä!

oon suunnitellu mun häät melkei kokonaa, nyt puuttuu enää se parempi puolisko. pikkuveli kyl totes, et: "et sä varmaa mitää häitä saa" thanks a lot, vaikka mahollista tuokin.

kävin eilen tsekkaa kätilön, aika nääh. näyttelijävalinnat pelasti + jouni ja heta
heta.

oon kirjottanu viime aikoin lisää runoi, pitäis lisää ne tonne toisee blogii viel. lisäks oon suunnitellu mun nanon tooosi tarkkaan (seriously, mun hahmoilla on omat henkilötunnukset) ja voisin tänä vuonna jopa voittaa, kunhan ei tuu mitään muuttujia taas.

oon nähny unta monen yön et joku hipsuttaa kesken painajaisen. tai siis sillee et tosi raakoja unia, mut jossain kohtaa a i n a joku alkaa hipsuttaa. sit herään sillee damn, tarvii päästä jonku kainaloon asap.

hankalaa olla tämmöinen urpo.

lisäks isä patistelee mua taas lääkäril ku pään särkyy, kuumeist oloo, oksettaa, muistin menetystä ja sellast totaalista väsähtelyy ollu ny jonku aikaa. mut koska viimeks lääkäril käymisestä on ollu jotai hyötyy? kertaakaa en oo tullu parempaa kuntoo, aina vaa löydetää lisää sairauksiin ja paskaa. joten kiitti, mut ei kiitti.

ps kannattaa mennä ulos ja metsään ja hengittää siel. on kaunista.